Mountain pepper (Tasmannia Lanceolata) kasvaa Australian kaakkoisosissa Tasmaniassa, Victoriassa ja New South Walesissa. En ole varma, onko tälle mausteelle edes vakiintunutta suomenkielistä nimeä. Mountain pepper ei ole nimestään huolimatta oikea pippuri vaan muutaman metrin korkuiseksi kasvavan pensaskasvin kuivattu marja.
Mountain pepper muistuttaa väriltään mustikkaa tai mustaherukkaa, ja murskattuna se antaa esim. kermakastikkeelle tummanvioletin värin (kuten myös valkoiselle paidalle, jos satut tiputtamaan em. kastiketta päällesi). Mountain pepperin tuoksu on voimakkuudestaan huolimatta todella miellyttävä yhdistelmä hedelmäistä makeutta, maustepippuria ja ehkä hieman cubebia. Mountain pepperin maussa yhdistyvät makea marjaisuus sekä mustapippurin ja maustepippurin aromit. Pieni pistävyys iskee vasta miltei jälkimakuna. Olen yleensä lisännyt murskatun mountain pepperin ruokaan vasta valmistuksen loppuvaiheessa vähän ennen tarjoilua.
Australian alkuperäisväestö on käyttänyt mountain pepperiä mausteena ja lääkkeenä jo tuhansien tai ehkä kymmenien tuhansien vuosien ajan. Aboriginaalien historia Australiassa ulottuu arkeologisen aineiston perusteella mahdollisesti jopa 80000 vuoden päähän.
Aboriginaalien perinteisiin kokkaustapoihin on kuulunut lihan, kalan tai äyriäisten valmistaminen joko avotulella tai hiilillä. Sitkeämmät lihat kuten esim. kenguru kypsennettiin käyttämällä kumpaakin tekniikkaa. Saalista ei nyljetty heti, vaan sitä paistettiin ensin avotulella, jolloin karvat paloivat irti nahasta. Kun kokonainen eläin alkoi paistuessaan turvota, se otettiin pois nuotiosta, avattiin ja puhdistettiin sisäelimistä ja muusta ylimääräisestä. Maustaminen tapahtui toki vasta tässä vaiheessa, koska muutoin kypsennystapa olisi todennäköisesti polttanut pinnasta myös mountain pepperin marjat tai lehdet tai muut perinteiset mausteet. Kun nuotio oli hiipunut hiillokseksi, liha kypsyi vielä hiilillä kenties useita tunteja.
Aboriginaalit rakensivat myös maahan upotettuja uuneja, joissa pienriista tai vihannekset usein kypsytettiin käärittynä kaarnamyrtin kosteaan kaarnaan. Tällöin mausteet oli mahdollista lisätä jo ennen kuin ruoka laitettiin kypsymään.
Aboriginaalit eivät käyttäneet lainkaan suolaa. Ruokaan laitettiin usein kuitenkin australialaisen mehipäivikin lehtiä, jotka maistuvat suolalle.
Tuoreista mountain pepperin marjoista tehtyä tahnaa käytettiin mm. hammassäryn ja ientulehduksen hoitamiseen. Australiaan saapuneet englantilaiset uudisasukkaat puolestaan totesivat kuivatut mountain pepperin marjat oivalliseksi pippurin korvikkeeksi, koska oikea mustapippuri oli Australiassa vielä niihin aikoihin kallis ylellisyystuote. Nykyisin osat ovat vaihtuneet, ja mountain pepper maksaa ainakin Australian ulkopuolella paljon enemmän kuin tavallinen mustapippuri. Myös pensaan kuivattuja lehtiä käytetään edelleen mausteena, mutta niitä en ole itse päässyt vielä maistamaan.
Kuten muuallakaan maailmassa eurooppalaiset uudisasukkaat eivät kohdelleet valloittamansa uuden maan alkuperäisväestöä erityisen asiallisesti tai kunnioittavasti. Asiat eivät ole valitettavasti vieläkään muuttuneet Australiassa kaikilta osin parempaan suuntaan. Kaivosyhtiö Rio Tinto tuhosi vastikään tänä keväänä ”vahingossa” luolaston, jota aboriginaalit olivat käyttäneet ainakin 46000 vuoden ajan ja joka oli heille edelleen erittäin tärkeä paikka. Vuonna 1998 alkunsa saanut National Sorry Day –muistopäivä, jota vietetään Australiassa 26.5., ei taida aivan riittää korjaamaan kaikkia menneitä Australian alkuperäisväestön kärsimiä vääryyksiä, kun jopa tämän kaltaisia asioita pääsee vielä 2020-luvulla tapahtumaan eikä kukaan syyllisistä todennäköisesti joudu edes vastuuseen niistä.
Vaikka aboriginaalien oikeudet eivät ole edelleenkään kovin hyvällä tolalla, heidän perinteistä ruokakulttuuriaan on alettu arvostaa myös valtaväestön keskuudessa. Mountain pepperiä on Australiassa markkinoitu viime vuosina paikallisena superfoodina sen korkean antioksidanttipitoisuuden vuoksi. Marjat sisältävät myös E-vitamiinia, sinkkiä, magnesiumia ja kalsiumia, mutta pitoisuudet jäänevät kuitenkin niin pieniksi, että mountain pepperin mahdolliset terveysominaisuudet tuskin pääsevät kovin hyvin esiin maustekäytössä. Mountain pepperin väitetään myös parantavan ruuan säilyvyyttä.
Saatavuus:
Jos mausteella ei ole edes vakiintunutta suomenkielistä nimeä, ei ole kovin suuri yllätys, ettei sitä myöskään helpolla löydy suomalaisista kaupoista. Netistä tilaaminen onnistuu kuitenkin eurooppalaisista maustekaupoista, joten postikuluja ei tarvitse maksaa Australiasta asti.
Resepti: Mountain pepper silliherkku
- 3-4 ravintolasillifilettä (esim. Sillikonttori tai Långholmen)
- ½ rkl omenahunajaviinietikkaa
- 75 g ranskankermaa
- 10 rouhittua valkopippuria
- 1-2 tl rouhittua mountain pepperiä
- Tuoretta tilliä
- Tuoretta ruohosipulia
Pilko ravintolafileet sopivan kokoisiksi paloiksi ja silppua tilli ja ruohosipuli. Sekoita ainekset ja anna maustua jääkaapissa muutama tunti ennen tarjoilua uusien perunoiden tai tuoreen hapanleivän kanssa.
Olen pelkkä tavallinen mausteista kiinnostunut kotikokki – en todellakaan mikään asiantuntija, mutta käsittääkseni nykyisin yksi tärkeimmistä seikoista ruuanlaitossa on ottaa annoksesta näyttävä kuva sosiaalisessa mediassa jaettavaksi. Yksinkertaisesta sillimössöstä ei saa kovin kummoista kuvaa, vaikka kuinka yrittäisi, joten leivoin kuvausrekvisiitaksi pataleivän ohrasta ja paistoin toiseksi lisukkeeksi leppärouskuja ja sipulia karhunlaukkavoissa.
Kun tein silliherkkua seuraavan kerran juhannusaaton ruokapöytään, kuva onnistui ehkä hieman paremmin ilman lisukkeitakin:
Kiitos, J, hienosta jutusta! Vuoripippuri ei ollut tuttu, nyt on. Aboriginaali-infoista siunaus ja kiitosta.