Mausteblogia kirjoittaa helsinkiläinen kotikokki, jolla on vaikeuksia keksiä järkevää tekemistä korona-apokalypsin ja sen aiheuttaman eristäytymisen takia. Olen täysi harrastelija ruoanlaitossa ja vielä toivottomampi amatööri valmiiden ruokien valokuvaamisessa. Sen vuoksi blogini tavoitteena ei ole kilpailla ammattimaisten ruokablogien kanssa omaperäisimmillä resepteillä ja näyttävimmillä kuvilla, vaan se keskittyy erääseen minua itseäni kiinnostavaan kokkaamisen osa-alueeseen eli mausteisiin.
Aloin muutamia vuosia sitten kirjoittaa harrastuksena historiallista romaania, jota ei vielä toistaiseksi ole julkaistu. Käsikirjoitukseni sijoittuu ristiretkiaikaan, joten en ole voinut välttää pohjatyötä tehdessäni törmäämistä mausteisiin ja maustekauppaan, joka oli hyvin merkittävä tulonlähde kauppiaille keskiajan Euroopassa ja arabimaailmassa. Esimerkiksi Lontoossa perustettiin jo vuonna 1180 pippurikilta (Guild of Pepperers), johon kuuluivat kauppiaat, jotka myivät mausteita tai lääkeyrttejä. Kiinnostuin aiheesta niin paljon, että päädyin romaaniprojektini myötä kokeilemaan paria sellaista maustetta, jotka olivat vuosisatojen ajan suosittuja ympäri Eurooppaa, vaikka nykyaikana harva on edes kuullut niistä.
Kauppiaiden lisäksi luostarit levittivät Euroopan syrjäisimpiäkin kolkkia myöten tietoutta etenkin mausteyrteistä ja niiden viljelemisestä. Ihmiset käyttivät entisaikoina mausteita ja yrttejä paljon myös lääkinnällisiin tarkoituksiin, mutta vieraille tarjottavan aterian maustaminen kallisarvoisilla mausteilla oli monille statussymboli samaan tapaan kuin vaikkapa hieno talo, silkistä ja brokadista valmistetut vaatteet tai damaskiteräksestä taottu miekka. Tästä kaikesta huolimatta uskoisin, että yleisin ja tärkein syy mausteiden käyttämiseen kautta ihmiskunnan historian on kuitenkin ollut se, että ruoka maistuu hyvältä, kun sen maustaa sopivalla tavalla.
Suolalla ja mustapippurilla pärjää pitkälle erittäin monen ruokalajin maustamisessa. Jokaiseen annokseen ei todellakaan tarvitse sirotella cubebia, berbereä, assaminpippuria tai edes karhunlaukkaa, mutta niiden kokeileminen saattaa antaa aivan uusia ideoita kokkaamiseen.
Tämän blogin ajatuksena on esitellä lyhyesti sellaisia mausteita (ja satunnaisesti muitakin ruoka-aineita), joista itse pidän. Jokaisen jutun mukana on jokin melko yksinkertainen resepti. Osa niistä on omiani, mutta jos kirjoitan esim. venetsialaisesta hoviruokalajista tai karjalaisesta perinneruoasta, on sanomattakin selvää, etten ole keksinyt ko. reseptiä itse.
Blogin kuvat ovat omiani, jos niiden alla ei ole erikseen mainittu lähdettä. Jos Mausteblogilla on jonain päivänä kaupallisia yhteistyökumppaneita, niiden kanssa tuotettu sisältö merkitään selkeästi.
